Niin kaikki muuttuu 
vuosien myötä 
niin mekin sisarukset 
On vain vähän aikaa 
siitä kun muistan 
sinun olleen 
kuin Elisabet Taylor
Nyt et muista 
enää hymyäsi 
niin se on kadonnut 
Kauneus ei enää 
vetoa sinuun 
luot mielikuvia
Joskus hyvä 
sydämesi kirkastuu  
on hyviäkin hetkiä 
osaat nauraa ja iloita
Mutta kun on yksin 
tulee murhe, suru luokse 
On niin yksinäistä
Selite: 
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi






Kommentit
Elämässämme on niin monia vaiheita lapsuudesta vanhuuteen ja kaikkiin mahtuu omat kriisit ja onnen hetkensä.
Tällä runolla on oikeastaan kaikki mikä noiden mainitsemiaeni vaiheiden väliin mahtuu kauniilla ja todenmukaisilla ilmaisuilla.
todella kirjoitat liikuttavalla
tavalla ja suurella ymmärryksellä...
Hyvin koskettava ja todella
mielenkiintoinen runo, pidän
kiitos ja iloisia ylläreitä päivääsi :)
Liikuttaa.
Näin me muutumme. Askel on lyhyeksi käynyt ja mieli tyyneyteen purjehtinut.
Yhdyn taysin sanoihisi
lisaisin
miten pian kaikki muuttuu, hyva runo
Sivut