Peiton kulma ihoa vasten
tyynyni kosteana kyyneleistä
pimeästä huoneesta erotan vain varjoja
joita ei ehkä aamulla olekaan
Ääni kantaa kaukaa sitä tutuksi tullutta
käden iskua vasten jotain
mietin miksi pullon pohjan nähneet laulavat
Sitten itken vailla ymmärrystä
vaikka pitäisi olla onnekkain
Sama ajatus hiipii kuin aina ennenkin
kunpa olisin joku muu
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Realistisen kipeä, ja tuttu. Hyvin saatu tunne sanoiksi!
hyvä
vähän surullisen oloinen mutta hienolla tavalla kuvattuna
Ja joskus sitä itkee niin että tyynylle pakenee kyyneleiden lisäksi verta. Mutta ajattele sitä vahvuutena. Paljon nähneenä selviää paljosta. Ja itse voi tulevaisuudessa aina toimia toisin.