unettomuus

pyörin hereillä pienessä huoneessa.

päivän ensimmäinen tupakka kello 2 aamuyöllä.

kärsimyksellä on sinun nimesi

ja nimessäsi on loputtomasti kirjaimia.

olemme toisillemme kuolleita,

olosuhteiden uhreja,

emmekä päässeet osallistumaan toistemme hautajaisiin.

mietin miten selitän sinulle kaiken mitä olen tehnyt.

valitsenko teeskentelevän, asiat aavistavan hiljaisuuden

vai minut vapauttavan totuuden, joka saattaa lopettaa kaiken kuin seinään.

itse valitsin, vahinkoja ei satu kuin viattomille.