istun lattialla
en näe vieressä seiniä
elämän valintatalon kysymyksissä
ei tarvita rajoja
ei oikeita vastauksia
ei ohjattuja tietoja
emme tarvitse enemmän
me tarvitsemme toisiamme
istun hiekkalaatikolla
en näe hiekkaa
elämän valintatalon kysymyksille
ei tarvita vastausaikaa
ei totuutta sellaisenaan
ei totuutta sekoitettunakaan
emme tarvitse enemmän
me tarvitsemme toisiamme
istun tässä ja nyt
voin katsoa eri suuntiin
elämän valintatalon kysymyksissä
on liikaa odotuksia
on liikaa pelkoa
on liikaa mitä tahansa kaikkea
emme tarvitse lisäkysymyksiä
me tarvitsemme toisiamme
© HH
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Syvällistä pohdintaa. Hyvin kuvailit runossasi. Elämä onkin aikamoinen tavaratalo; valintoja ja houkutuksia, turhaakin materiaa täynnä. Ihminen tarvitsee ihmistä kuten kuvaat runossasi.
Hienoa pohdiskelua.
Hienoa pohdiskelua.
Todellakin
me tarvitsemme toisiamme.
Vakuuttava runosi; lempeän päättävästi tuntuu sanovan "elämä on, tässä ja nyt". Kiitos. Jatkahan samaa rataa ;D
Jotenkin hyvin herkkä runo, pidän
upea ja jollainlailla kaunis runo
syvää pohdintaa, oikea tulos, tarvitsemme toisiamme
Todella jämerä runo. Me tarvitsemme ehdottomasti toisiamme.
Niinpä. Ehkäpä elämän valintalossa on tarjolla jo liikaa, totta. Olisiko vain yksinkertainen alkuun palaaminen mahdollista ja välttämätöntäkin eli runon viimeinen rivi! Hyvä.
Hieno, tärkeä sanoma tässä.
Perusasia useinkin meillä kateissa tässä elämässä, hyvin olet saanut kuvattua, kasattua kokonaisuuden Tärkeimmästä! :) hieno!
Niin lämmin ja äärettömän kaunis
ja se korostuu
"me tarvitsemme toisiamme"
ja saakin korostua
liikuttavan herkkä ja kaunis
tärkeä jokapäiväisessä arjessa*
Arjen vahvistamasta elämänlangasta koottu, puhutteleva, hieno runo.
Jotenkin rehellinen... hieno runo !
Sivut