No Life

Runoilija Laard

mies
Julkaistu:
3
Liittynyt: 19.4.2010

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Näin sen gallerias, yks vanha tuttu, tosi repäsevä, ja villi juttu. Iso sydän, ei järkeä tajuu, hyppäsin leikkii, eikä suunnasta hajuu. Kirjoteltii paljo, ja oli tosi nastaa, sit lähetin viestin, tiesin et se vastaa. Mä olin tosi rikki, mut seki muuttu, tää oli se pala, joka mult puuttu. Ensi heitettii läppää, sit käytii kyläs, olin korkeel, elämä hapes hyväs. Ollu kauan yksi, ja sit sitä halas, silmät aukes, ja lämpö sisäl palas. Se oli kaikki mul, siihe alko tottuu, pelkäsin jatkuvasti et se loppuu. Sit siltä sammus liekki, olin ku tauti, tahdoin takas sisäl, miten saan ovet auki. Olin tosi nöyrä, en tienny mitä sanoo, mul kaikki uutta, koitin vaan anoo. Tein kaiken ku orja, en osaa johtaa, viimenen virhe, se kuoli siin kohtaa. Mä tein kaikkeni, mut se ei lämmenny mistää, tunsin vaan, ku sisällä pistää. Se juna meni ja lähti, ja mä jäin laiturille, mul oli elämäs tähti, mut en voinu antaa sille, mitä sen sydän tartti, mä olin vaivanen vartti, sen pitkäst elämänajasta, poika köyhästä majasta.

Nyt on aikaa jo kulunu, ja sen pitäs olla poissa, mut tyhmä mieli pysyy samois kuvioissa. Jos oon sen kaveri, ni ikävä painaa, herättelee toiveit, ja ottaa ittellensä lainaa. Tunteiden pankissa, tili näyttää nollaa, luottoraja ylitetty, mieli rappiolla. Jos taas yritän olla kaukana siitä, tuntuu et tila päässä ei riitä, purkamaan kaikkee sitä vanhaa vihaa, joka sillon poltti mun mieltä ja lihaa.

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot