Oli vielä kesä ja olin huoleton
Meloin järvellä - ilman karttaa ja kompassia
Tunsinhan ne vedet
Mutta kuinka lyhyt onkaan ihmisen muisti ja
hauras
ero kesän ja syksyn
Taas muistin kuinka valo,
on kaverini
Horisonttia etsiessäni
ehkä hätäännyin
kun en sitä löytänytkään
Pysähdyin
Yritin ajatella. Ajatus. Ja toinenkin.
Ei mitään käyttökelpoista
Niin laskin katseeni
Havahduin miten vesi muuttui usvaksi
Alkoi tanssia päällä lumpeenlehtien
kurkotella taivasta, kuutakin
Viimein ymmärsin
kun nostin katseeni
ja ihailin leikkiäsi
Halusit kertoa niistä tuhansista
tähdistä, jotka jaksavat hymyillä
meille illoin ja öin
Nyt tiesin suunnan
etelän ja pohjoisen
Voisinko koskaan kiittää kylliksi?
Yritän kuitenkin
Kiitos, ystäväni
Selite:
Ajatuksia melontaretkeltä..
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
