Alakuloa

Runoilija Makarios

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Makarios kuva
mies
Julkaistu:
380
Liittynyt: 15.7.2007
Viimeksi paikalla: 6.12.2023 11:39

Asuinpaikka: Kalajoki
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
4.1.1965
Facebook:

 

Katselen kynttilän
hiljaa lepattavaa liekkiä,
kun aika makaa pysähtyneenä
ajatusteni ympärillä.

Usvainen taivas
pyyhkii kosketuksellaan
sydämeni sameaa pintaa,
joka syksyn koleudessa
käpertyy lämpimän viltin
suojaan.

Näin elämä jatkaa
ympärilläni kulkuaan
ja minä sen mukana pyristelen
kuin pieni lintu
alla tuulisen taivaan.

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hyvin kuvattua alakuloa. Syksyn melankoliaa mutta ei masennusta.

Voi, miten koskettavaa....! Alakulo tuntuu tuolta monta kertaa...Syksyn koleus ei ole kaikille se ihanteellisen vuodeaika. Herkkä ihminen toisinaan tuntee viiman ja koleuden hiipivän sydämeen asti. Pyristellessä tämäkin vuodenaika kulkee eteenpäin....Hyvä tuo lintuvertaus!

Herkän kaunis ja kauniin sointuva runo :)

Haikea, herkkä runo

Koskettavan tutun tuntuista,
kun elämä ympärillä jatkuu
vaikka itse tuntee olevansa kuollut
kulkien huomaamattomana
kuin ei olisikaan...ja välillä kai epäillen itsekin
omaa olemassaoloaan.

Aurinkoajatuksia pienelle linnulle:)

todella kaunis runo

osaat käyttää sanoja
vaikuttavalla tavalla

Alakulon olemus kauniisti tuotu esiin.

särkyvän suruisaa
viimeinen säkeistösi
kylmät väreet aikaan saa
Sanat koskettaa syvälle....

Lintuteemaa täälläkin...
tuokoon se minun runoni
sininen lintu toivoa ja iloa
tullessaan.

Melankolisuudellaan Koskettava runo,
jota tuo kynttilän liekki alussa Lämmittää.

Hieno.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut