![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Makarios kuva](https://www.rakkausrunot.fi/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-943-1535706335.jpg?itok=3Knwiq8r "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Makarios kuva")
Päivä päivältä
kuljemme lähemmäksi sitä hetkeä,
jolloin jalanjälkiämme ei enää näy.
Vain tomuksi tuulen teille,
sanoiksi hauraille kirjepapereille
meistä haalistuneet muistot jää.
Selite:
Elämä on arvaamatonta.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Haikea jo kaukaisuuksiin katsova on runosi ja onhan niin, että meistä kaikista jää jonkinlainen merkki/muisto heille jotka jälkeemme jää.
Suruisuudessaankin kaunis ja hauras.
Pysähdyttävä runo.
Ensimmäiset mietteeni lukiessani tätä runoasi oli että joku on poistunut keskuudestamme, joku ehkä sinulle läheinen... runostasi tulee muistokirjoitus mieleen.
Haikean Kaunis.
En osaa sanoa mitään muuta kuin, että
tämä runosi on niin rauhaisan kaunis.
upea runo.
..jäin miettimään..
Surumielinen mutta todenperäinen oli tämä kaunis runosi.
Kaunis, herkkä runo
Kauniisti jätät kaiken tämän ...
Kohtalonomainen runo. Siksi meillä on tämä päivä ja sen toivo josta voi iloita.
Tässä kauniissa runossasi asuu surun tunne ja elämän katoavaisuuden syvä ymmärrys....
Hieno runosi, muistuttaa minulle ainakin sitä, että jokainen päiväni on lahja.
Niin totta ja saat sen vaikuttamaan täydellisen kauniilta tulevalta.
Tässäpä elämän etiikkaa arvokasta.
Monien sydämenovelle soisi koputtelevan - ajatuksia ajatuttelevan; " Miten elämme" - siten "pois lähdemme".
Toistemme sydämissä elämme silt ikuisesti:-)
Tosiasiaa runosi pieni kertoo
hellän hyväilevästi..
...jatkoa vielä seuraa ed.kommenttiin..ja kerran vielä tapaamme siellä jossain..
Niin ja tää oli muuten upee runo:-)))
Herkästi ja kauniisti kuvaat tulevaa
Sivut