![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva](https://www.rakkausrunot.fi/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-942-1500743788.jpg?itok=JCB_vCAB "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva")
Luostarissa
vanha, ankaran näköinen nunna
näyttää hyisenkosteassa kammiossa,
karkean kivilattian keskellä
minulle paikan, johon polvistua.
“Nöyrry ja katso eteesi!
Näet pienen ikkuna-aukon seinämuurissa.
Katso siitä ulos maailmaan!
Usko vain, siinä on ruumis ja veri,
sinun vuoksesi vuodatettu
tulviva veri.
Se leviää kaikkialle,
hukuttaa kadut ja kaupungit.”
Minä katson, mutta en näe
aukkoa muurissa,
en sen takana avautuvaa maailmaa.
Näen pronssiin valetun krusifiksin
seinämuurissa.
Kuollut Kristus näyttää
elävän, puhuvan jotain.
Huulet liikkuvat,
ja tuntuu kuin lattia keinahtelisi.
Olen maksanut maksun, verirahan,
pääsystä tähän kammioon
ja olen hyvillä mielin.
Laskeudun alas kapeaa kierreporrasta,
ulos muurin harjalle.
Aurinko on korkeimmillaan,
ja alhaalla muurin alla käydään kauppaa:
matkamuistoja, postikortteja ja leikkokukkia.
Turistien kirjava joukko tungeksii kojuilla,
ja iloisia seurueita istuskelee
ravintoloitten terasseilla.
He nauravat ja hengittävät syvään
katukivistä hohkavaa lämpöä.
Minä nojaan varjossa muuriin,
katselen sitä hyörinää
ja nautin elämästä tässä
maailman avaruudessa.
vanha, ankaran näköinen nunna
näyttää hyisenkosteassa kammiossa,
karkean kivilattian keskellä
minulle paikan, johon polvistua.
“Nöyrry ja katso eteesi!
Näet pienen ikkuna-aukon seinämuurissa.
Katso siitä ulos maailmaan!
Usko vain, siinä on ruumis ja veri,
sinun vuoksesi vuodatettu
tulviva veri.
Se leviää kaikkialle,
hukuttaa kadut ja kaupungit.”
Minä katson, mutta en näe
aukkoa muurissa,
en sen takana avautuvaa maailmaa.
Näen pronssiin valetun krusifiksin
seinämuurissa.
Kuollut Kristus näyttää
elävän, puhuvan jotain.
Huulet liikkuvat,
ja tuntuu kuin lattia keinahtelisi.
Olen maksanut maksun, verirahan,
pääsystä tähän kammioon
ja olen hyvillä mielin.
Laskeudun alas kapeaa kierreporrasta,
ulos muurin harjalle.
Aurinko on korkeimmillaan,
ja alhaalla muurin alla käydään kauppaa:
matkamuistoja, postikortteja ja leikkokukkia.
Turistien kirjava joukko tungeksii kojuilla,
ja iloisia seurueita istuskelee
ravintoloitten terasseilla.
He nauravat ja hengittävät syvään
katukivistä hohkavaa lämpöä.
Minä nojaan varjossa muuriin,
katselen sitä hyörinää
ja nautin elämästä tässä
maailman avaruudessa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
runo on suurta kirjaa kuljetat mukaansa. luulen sen olevan totuuden kirja, johon olet tehnyt paljon reunahuomatuksi. runo on kuin länsimaisen totuuden etsimisen rehellinen tunteminen totuuteen karkaavan käsistä. taitekohta on he nauravat.. se on suurenmoinen löytö. ja nautin elämästä tässä
maailman avaruudessa. on syytä nautti kun lahjaksi on saanut elämän
Sivut