KELLON YMPÄRI

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
972
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 15.2.2026 17:40

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
On lähdettävä muistin mukaan,
kuljettava teitä,
joita jatkettiin
niin tästä taakse kuin eteenpäin,
liitettiin meihin.
Se on ollut pysyvä liitto.

Viatonta piirileikkiähän se aluksi oli.
Mutta entä sen jälkeen?

Käsi kädessä
sydän sydämeen nojaten kulkivat
pitkän sillan yli,
joka silloin tuntui niin lyhyeltä,
ja entä sen jälkeen? Minne?

Vain he sen tiesivät!
Tai joskus nähtiin
heidät yhdessä
porttikäytävän lamppujen alla,
ennen elokuvanäytöstä,
katseleva kuvia kohtauksista.
Tähdet kaukana, merien takana
ja tässä ne sykkivät,
kimmelsivät heidän silmissään.

Hääkuva.
Viehättävä morsian pukeutunut
kuin Ester Toivonen,
kevyeen ja valkoiseen.
Se puku,
kuin vastasatanut ensilumi,
ohut ja myötäilevä,
joka pihamaamaan pensaat ja nurmen
kauniisti peitti.

Ja nuori mies,
melkein lapsenkasvoinen,
mutta vakava ja ryhdikäs.
Ja kenttäharmaat, kuin kiireessä
niitä ei olisi vielä ehtinyt vaihtaa.
Rauha, rauha on solmittu.

Elämä alkoi alusta uuden rajan sisällä.
Rauha oli epävarmuutta,
mutta myös uutta toivoa.

Se oli astia,
vaikka vain vanha emalimuki,
jonka reunasta pinta lohjennut,
ja minulla vasta pohjapeitossa,
kun viiden lapsen äiti,
naapurin pyöreävatsainen rouva,
kertoi meille,
isommille kakaroille
(tai ehkäpä vain minulle),
ilouutisen:
Äitinsä kasvot se saa,
tuleva perheen lisäys,
pihan uusi pentu.
Kotilahden pinta kultaisena
silloin hetken väräjää,
kuin onnellisesta naurun hyrähdyksestä.

Tie kesken,
muttei päättyvä.
Siihen pystytettiin,
jos oikein muistan,
tietyön merkki
ja sen takana ikiaikainen siirtolohkare,
joka räjäytettiin marjamaalta, tielinjalta,
nyt kivimurskana asfaltin alla..
Oliko silloin kolea mutta kirkas syyspäivä?
Niillä rajoilla, ehkäpä.
(Keski-Euroopan
mitäänsanomaton ilmasto
ei vielä täällä saakka.)

Saman katon alle,
uunilämpöisten huoneiden ahtauteen sopeutetut
ehtookellojen kumusta
lauantain toivottujen viimeiseen säveleen
- kun hämärtää
radion ääressä hartaina 
ja saunapuhtaina istuivat
suosikkiaan odottaen,
että se vihdoin soisi:
Warum?
Kenpä tietäis' sen
kun vain rakastivat
ja on yhä se voima,
että koti,
että pieni kaupunki järvien sylissä,
että maailma
että ihminen loputtomiin
nähden tulevan menneenä
ja tuntien menneen tulevana.

Mitä silloin morsiamen käsissä
siinä kukkavihkossa?
Oliko siinä metsäkukkia?
Ei metsäkukkia, ei villiruusuja,
kimppu neilikoita,
punaisia kylläkin.

Kaupungin läntisellä laidalla
yölinnun laulu meidät valveilla piti,
kunnes uni vihdoin voitti.

Pieni kaupunki sulki itsensä maailmalta.
Sen suojeluksessa tuntui elämä
niin tutun turvalliselta.
Jokainen kykenevä rakensi,
opetti, leipoi, pesi pyykkiä,
vaihtoi, myi ja osti,
ja vanha aika pysähtyi ihmetellen,
kun uusi otti ensimmäisen
tunnustelevan ja varovaisen hypähdyksen:
Rock Around The Clock!

Mutta se vaimeni pian,
puheen sorinaan,
liikenteen hyrinään,
elämänmenoon,
ja huoneisiin alkoi hitaasti virrata
iltapäivän valoa,
huomaamaton siirtymä kohti iltaa, 
pitkät ja rauhalliset soinnut,
muistojen sitomista muistoon,
vailla ajan ankaraa logiikkaa,
ne vain olivat – ne vain ovat,
päivän hidasta kääntymistä,
jolla vain yksi yhteinen jakaja:
me, jotka olimme sen kokeneet,
me, joiden sydänten läpi se veri
on pitkän päivän virrannut.
Kellon ympäri.
oletus

Kommentit

Tosiaankin, kunpa voisi aina valvoa kellon ympäri <3 
Pitkän päivän muistelu ei jää ainoastaan henk.koht. muisteluksi, joka sekin on tärkeää ja miellyttävää jakamista, mulle se kasvaa runoudeksi nimenomaan lopetuksensa ja erityisesti "loppusäkeistön" alkuosan johdosta, joka on oikeaa runoutta (tässä tapauksessa: elämänmakuisesti todellisesta kumpuavaa ja siihen kutsuvaa sanataidetta): ja huoneisiin alkoi hitaasti virrata / iltapäivän valoa, / huomaamaton siirtymä kohti iltaa, / pitkät ja rauhalliset soinnut, / muistojen sitomista muistoon,". Kaihertavan kaunista ilmaisua.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
artojohannes MAISEMA 22.11.2016 6 Runo
artojohannes muunnelmia & leikin, että leikin & nuoralla tanssien & kirkas välähdys 20.11.2016 2 Runo
artojohannes (vaeltaja) 17.11.2016 2 Runo
artojohannes VIERAS 14.11.2016 4 Runo
artojohannes MARRASKUU 11.11.2016 2 Runo
artojohannes PÄÄTTYMÄTÖN TARINA 10.11.2016 4 Runo
artojohannes SYRJÄYTYNYT 31.10.2016 4 Runo
artojohannes TUNTEMATON 30.10.2016 4 Runo
artojohannes LEHTIHARAVAFOBIA 28.10.2016 4 Runo
artojohannes UUNIN KYLJEN LÄMMÖSSÄ 27.10.2016 3 Runo
artojohannes EN VIITSI PUHUA KUOLEMASTA 24.10.2016 4 Runo
artojohannes MINÄ KUOLEN 23.10.2016 7 Runo
artojohannes HYPPY 22.10.2016 3 Runo
artojohannes JÄÄ VIERELLENI 18.10.2016 4 Runo
artojohannes ALUSSA OLI 17.10.2016 3 Runo
artojohannes ON - EI OLE - ON YHÄ 16.10.2016 1 Runo
artojohannes näkymätön, joka näkyy kaikille - on runoilijan painajainen 15.10.2016 3 Runo
artojohannes TAHTOISIN ISTUA TÄSSÄ 14.10.2016 5 Runo
artojohannes JA SANOTUSTA ILMENEE 13.10.2016 3 Runo
artojohannes TAAS UUDESTAAN TAAS 12.10.2016 4 Runo
artojohannes NERO 11.10.2016 4 Runo
artojohannes VAIN PIENI AALTO 9.10.2016 4 Runo
artojohannes YÖPÖYDÄLLÄ KUKKIA JA HEDELMIÄ 4.10.2016 3 Runo
artojohannes HALLANARAT 1.10.2016 3 Runo
artojohannes SILLOIN MYÖS OLI SYKSY 26.9.2016 4 Runo
artojohannes NE SILMÄT EIVÄT ENÄÄ KOSKAAN VALOA NÄE 16.9.2016 4 Runo
artojohannes METSÄLAMPI 14.9.2016 2 Runo
artojohannes KUN NE LÄHTEVÄT, MINUN KAIPAUKSENI JÄÄ 9.9.2016 6 Runo
artojohannes IRTOLEHTIÄ 6.9.2016 2 Runo
artojohannes PISARA 1.9.2016 3 Runo
artojohannes SYNTYNYT 29. ELOKUUTA 23.8.2016 3 Runo
artojohannes VAATTEET 7.8.2016 1 Runo
artojohannes RAKKAALLE ELINALLE 17.7.2016 6 Runo
artojohannes TUNNEMYRSKY 7.7.2016 4 Runo
artojohannes KANAVA 26.6.2016 2 Runo
artojohannes ANNA-LIISA 14.6.2016 3 Runo
artojohannes Purjehtimisen vapaus 10.6.2016 5 Runo
artojohannes VUOSI 1955 4.6.2016 3 Runo
artojohannes PYHÄ PAIKKA 2.6.2016 3 Runo
artojohannes (Toinen viimeisistä runoista) 28.5.2016 3 Runo
artojohannes KAIKKI ELÄMÄ 19.5.2016 3 Runo
artojohannes ALLERGIATESTI 15.5.2016 5 Runo
artojohannes KESÄAIKA 11.5.2016 3 Runo
artojohannes SYYTÖN - SYYLLINEN 9.5.2016 2 Runo
artojohannes (Kolmas viimeisistä runoista) 6.5.2016 2 Runo
artojohannes LUODON ILTAPÄIVÄ 5.5.2016 1 Runo
artojohannes NOLI TURBARE CIRCULOS MEOS 1.5.2016 2 Runo
artojohannes OLEN VANHA, SIIS ELÄN 27.4.2016 3 Runo
artojohannes USKO KOETUKSELLA 26.4.2016 3 Runo
artojohannes TALO RANNALLA 25.4.2016 3 Runo

Sivut