hän pudotti painoaan,
         käveli yli viimeöisen teräsjään
                   luodolle
        jota niin rakasti
              ohut etäinen hahmo -
    katselin sitä hentoa kulkijaa jäällä
                ja varoin sulkemasta silmiäni
         kun ne katosivat hetkeksi silmistäni
etäinen luoto ja sinne kulkija
                 usvaan sisään
                        tuuli nousee
                 sumu hälvenee
 ja ne ovat poissa
     luoto ja kulkija
edessä vain aava jäinen järvenselkä
        jonka yli kevyt lumi pyyhkii
                                         
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
 





Kommentit
tykkäsin paljon, kiitos.
Sivut