LOPPUPÄIVÄ VAPAATA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
951
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 25.7.2025 11:56

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Jäähyväiset on nyt esitetty
ja ensiviulisti puhaltaa sammuksiin
viimeisen kynttilän.

 Sataa lunta
Esterhazyn palatsin katolle.
Se sulaa hitaasti unohduksiin.

On hiljaista.
Kaikkialla on hiljaista.

Soittajat ovat keränneet
kimpsunsa ja kampsunsa.
Loppupäivä on vapaata.

Kaunis lopetus sinfonialla,
sanoo Haydn itsekseen puoliääneen.
Yksinäinen viulu, yksinäinen jousi
yksinäinen hitaasti soiva sävel
sammuu.

Lounaana on läskisoosia ja perunoita.
Kyllä nyt maistuu ja elämä jatkuu.


Monta yhteiskuntaluokkaa ylempänä
jossain palatsin perimmäisessä salissa,
ruhtinas on yksin, niistää nenäänsä,
heittää puuteroidun peruukin pöydälle
ja aivastaa.


Hevonen on valjaissa,
matkavaunut valmiina lähtöön.
Lunta sataa palatsin pihalle.
Jalanjäljet peittyvät nopeasti.

Ruhtinas nousee vaunuihinsa
ja ajaa pois,
eikä kukaan ole häntä hyvästelemässä.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

sieti mennäkin...
hienosti kuljetettu tarina - lukija kiittää!
Kertomus kuin jostakin sadusta, hyvä niin.
Muikkusista, enempää kuin Estereistä tai heitin perheistään ei aina ennalta arvaa mitä sieltä tulee, mutta aistimatta muuten kuin ensiksikin silmäillen muistinvaraisia varoja, voi varoja varovasti varjeltua yllyttäytymästä
fast foodin ajansäätö ohjelmien ongelmien jälkiseuraamuksiin. Ei sillä, että viihde käytännössä olisi haitaksi, mutta tavan vuoksi tavuinkin kutakuinkin omin päin on ratkettava tai ratkottava askaruttavat tavat, asiat, ajat, ajattajat kuten yleensä kaikki mitä mieleen juolahtaa. Kuinka imaista, ilmaista tai vain maistella ja mukustella on valinta jota jokahinen joukoin vähäväkisinkin joutuu kuvittelemaan ajatellessaan ajamaansa asiaa, omaansakin, oman sakin puolesta jopa joskus. Jotakin taaimmankin kammarin tapetista saattaa hahmottua arveltavaksi, etenkin jälkipolvien, niiskuteltavaksi.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut