Hämärä on laskeutumassa
ja kipu lonkassa vähän hellittänyt.

Alajärvi on alhaalla.
Laskeudun rantaan,
ja totta, vesi on alhaalla,
vai onko veneet vain vedetty rannalle
niin ylös?

Sataa jo.
Pisaroiden laajenevat renkaat
veden pinnalla,
aina uudet ja uudet.

Vastarannalta nousee lisää tummia pilviä.

Nousen ylös rinnettä,
loivaa, mutta juurimuhkuraista polkua.
Joku näkymätön lintu päästää teräviä ääniä.
Liukkaista kivistä polulla
kaiketi se varoittaa.

Kivet sopuisasti väistävät.
Ovatpa ne huomaavaisia!

Kiitän niitä
ja kohteliaasti kumarran.