VIIMEINEN MATKA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
927
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 6.5.2025 11:32

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Saaren keskellä on vuori,
vuoren laella
ihmisen hylkäämä lintutorni,
jonka katolla sääsken pesä.

Täällä on tyyntä,
minun matkani pää,
kun tuuli on pohjoisessa.

Riisun kenkäni
ja harpon rantakiviä
vastapäivään
pohjoisrannalle,
jossa tyrskyt lyövät
kallionjyrkännettä vasten.

Kellon ympäri kierrän saarta.
Niin toiveeni toteutuu,
aika pysähtyy.

Yhteysalus saapuu
aikataulustaan myöhässä.
Tämä saari on siirtynyt
ehkä hieman etäämmäksi.
Matka on pidempi nyt.
Yhteys lopetetaan.

Paluuni tänne
on viimeinen matkani.
Pieni alus katoaa saaren taakse.
Taivas on tumma ja suuri,
suurempi kuin ulappa edessä,
eikä vastarantaa näy.
Selite: 
Kysymyksessä ei ole kuolema, vaan elämä.
oletus

Kommentit

Hyvin toteat selitteessä, että kyse on elämästä.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot