TAKATALVI

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
956
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 22.9.2025 18:31

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 




Kun kevään korvilla,
toivon tänne uusia tuulia ,
on niiden ääni kuitenkin muuttumaton
ja alituiseen ne hokevat:
ei vielä, ei vielä.


Puro vain lorisee kesät talvet
samaa tarinaa: kuljen, kuljen,
kun en muuta voi
ja en muuta tahdokaan.


Peltorinteessä näkyy pälvi,
pälven päällä tumma pilvi.


Pistän kirjan kannet kiinni.
Katson pellon yli taivaanrantaa kohti,
kutsun kevättä ja lintu lentää pilven alla
korkealla, kirkaisee: en usko vielä
ja kaartaa takaisin.


Kevät tulee sitten
kun se tahtoo,
kutsuttuna tai kutsumattomana,
nouseva lumipyry
taas siitä samaa muistuttaa.


Jatkan lukemista.


Kirja kertoo kesästä.



 
oletus

Kommentit

Kerrassaan upeaa, kevään odotus lopulta palkitaan.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot