Koulun pihalla

                            kultahiuksinen,

          luokan kaunein tyttö – ooh!

Hivuttauduin niin lähelle,

        vain kosketusta vaille,

                  ja luulin - toivoin,

                ettei se huomaisi.



       Eikä ollut huomaavinaan,

            että minä siinä,

   kuin vahingossa, koetin hipaista

                 niitä Shirley Temple- hiuksia.



Koulun pihalla.



          Hävetti.

        Sydämeni

  seinäpallo

            pompotti:

         risti,

                nyrkit,

                          risti

           ala-

                sekä yläviivoitin –



           Vielä kerran salaa vilkaisin:

          kultahiuksien loiste,

    kuu, aurinko

           ja valkoinen hevonen –

 kireä kello kilisi.

    Välitunti päättyi,

          vuosikymmeniä sitten,

              liian aikaisin.

              

    Jäi silputtuja viestejä

      pulpetin kannen alle,

         menneitten vuosikymmenten

            punaposkisten päivien

               toivelauluvihkoja,



 ja niin kaukana yhä 

       kuun rauhalliset meret

             ja kraattereitten varjot.