MINÄ, MURHEENI JA KÄRPÄNEN

Kun on istunut riittävän kauan
murheen kanssa kahden,

alkaa jo suunnitella murhaa,

miten saisi hengiltä

tuon sisälle eksyneen

kolmannen pyörän,

syksyn viimeisen kärpäsen.

Niin viattomat tuoli, pöytä ja ikkuna

saavat vain osumia
viime viikon ilmaisjakelulehdestä,

mutta kärpänen on aina
toisessa paikassa kuin äsken.

Ikään kuin jokin prisma, tai peili,

aiheuttaisi optisen harhan

kuin silmänkääntäjän tempussa.

Alan jo tuntea myötätuntoa tuota

yksinäisyyttään surisevaa

paskakärpästä kohtaan.

Ehkä sen murhe on yhtä korkea kuin

minunkin yksinäisyyteni ja murheeni
Missä sen kaverit ovat?
Miksi ne ovat sen hylänneet?

Sehän on ihan hyvännäköinen,

ei edes erivärinen kuin muut lajitoverinsa.

Miksi sitä syrjitään?

Mokomat rasistit!

Jos se hyväksyisi minut

kaverikseen,

vaikka olenkin vähän erilainen,

voisimme asua avoliitossa

tulevan talven.

Mutta naimisiin

en halua.

oletus

Kommentit

25.9.2022 17:39 Star

Upea tarina kärpäsestä, vaikka olitkin julkaissut tämän runosi jo aiemminkin.

26.9.2022 4:31 aquarius

jaan runosi sisältöä
yksinäisen talvikärpäseni kanssa!
-- meillä saa rauhassa pörähdellä
viimeisenä merkkinä kesästä

29.7.2024 9:31 IsoLate

Tämä on jotenkin perin sympaattinen. Muistutus siitä, että jokaisessa meissä asuu hyvyys. Kaiken alla.

Runoilija	Runon nimi	Luontipäivä	Kommentteja	Kategoria
artojohannes	PILVEN ALLA	14.9.2010	2	Runo
artojohannes	MITEN VAIN TAHDOT	11.5.2010	4	Runo
artojohannes	Kolmas viimeisistä runoista	22.2.2007	1	Runo
artojohannes	VIIMEISEN RUNON JÄLKEEN	31.12.2005	0	Runo