Uni ei saavu.
Raotan säleverhoa.
En tunne tähtiä.
Ihmettelen, mikä se on
kaikkein loistavin tähti,
liikkumaton, sykkimätön,
kuollut, kirkas planeetta,
jonka joka ilta näen.
Se on koskematon,
neitsyt-tähti.
Talo syöksyy avaruuteen.
Galaksien spiraalit pyörivät hitaasti.
Tuhannet tähdet kiitävät kohti.
En näe heitä, mutta tunnen.
He ovat lähellä.
Tässä pimeässä huoneessa
he rauhallisesti juttelevat toisilleen.
Kuulen sen avaruuden kohinan läpi.
On suuri sydän täällä,
pimeä aurinko.
Me kierrämme sitä,
planeetat
ja toisiamme kiertävät
muistot kuin kuut,
kuut kuin muistot.
Onnelliset päivät.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahva avaruudellinen tunnelma
Hieno runo jossa on vahva lopetus.
Sivut