MUISTORUNO

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
954
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 28.8.2025 20:38

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 

(In memoriam Marja, Veera ja Elina)

Puut menevät
levolle jo.

Rungot keinuttavat itseään uneen
ja aurinko laskeutuu polvilleen
kuin rukoukseen: ”Varjele pieniä ihmisiä,
Kaikkivaltias Jumala.”

Siihen metsään,
siihen synkkään pimenevään metsään
he kolme käsikkäin kulkevat:
kaksi naista ja lapsi heidän keskellään,
alati vaatteitaan riisuen he kulkevat,
taakseen katsomatta
rauhallisesti ja vakaasti.

Ja vaikka minä huudan:
”Odottakaa päivän nousua,
tulen minäkin!”,
eivät he enää kuule.
Selite: 
Tämä runo on edesmenneelle vaimolleni, tyttärelleni ja lapsenlapselleni, jotka menehtyivät auto-onnettomuudessa 20.11.2002 Juvalla. Olen useasti julkaissut tämän runon uudelleen heidän kuolinpäivänsä tienoilla, vaikka siitä on jo aikaa 21 vuotta.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

yhtä koskettava joka vuosi
uskomaton menetys,
ei inhimillistä mittaa ei määrää
Syvältä riipaisevaa, joka vuosi. Vuolas osanotto, ikuisesti.
Otan osaa suruusi. Vaikka tapahtuneesta on jo aikaa,ei tuollainen ikinä unohdu. En osaa edes kuvitella sitä surun määrää,mitä olet joutunut kokemaan. 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot