(vaeltaja)

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
953
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 25.8.2025 18:48

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 
vähän aikaa
                     miehen varjo vierellä,
                                 hänen saattajansa
seuranaan kulkee,
                       samaa matkaa,
                      samaan suuntaan
 
hiljaisina kumpikin
                      ikuista ystävyyttään vannoneet
 
eivät keskustele, ajattelevat vain:
                      (samaa olisimme vain toistaneet)
ja kuinka turhaa se vain olisi ollut
 
                      niin varjokin vaeltajan yksin jättää
                      ja kääntyy pois
 
hämärästä yötä kohti
                      tähdet kulkijaa ohjaa

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Yksinäiseltä tuntuu, kun ei näe enää varjoaan. Puhuttelevaa luettavaa.
Surumielinen, mutta niin upeasti kirjoitettu runo. Sanataidetta.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot