![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-942-1500743788.jpg?itok=JCB_vCAB "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva")
Minä näen, kuinka taluttaisit lastasi
ja sanoisit: ”vähän matkaa vielä,
kohta olemme kotona”
ja kuinka asettaisit kämmenesi
hänen poskilleen,
hieroisit niitä kevyesti
ettei pakkanen purisi,
vaikka omia sormiasi nipistelee
kylmän neulat.
Minä ajattelen sinua, Elina.
Et sinä voi unohtua, oma tyttäreni,
et sinä eikä sinun lapsesi,
ja lopulta te olitte vain savu,
ohut krematorion savu, joka kohoaa
kohti huimaavan sinistä taivasta.
Selite:
Vielä tytärtäni Elinaa muistellen tämä runo, jonka kirjoitin hänen kuolemansa jälkeen 2003. Elina täyttäisi 17.7.,jos olisi saanut elää, 49 vuotta.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut