HENKÄYS VAIN

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
838
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 23.4.2024 10:05

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
 
Hän pudotti painoaan,
         käveli yli viimeöisen teräsjään
                   luodolle, 
        jota niin rakasti.


              Ohut etäinen hahmo.
    Katselin sitä kevyttä kulkijaa jäällä
                ja varoin sulkemasta silmiäni.


     Totta se on,
          ne katosivat hetkeksi silmistäni,
etäinen luoto ja sitä kohti kulkija,
                 usvaan sisään

                        Tuuli nousee -
                        ja henkäys vain,

 sumu hälvenee

 ja ne ovat poissa
        molemmat
 
oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Syvältä kouraisevaa, ihmiselokin on lopulta niin kovin haurasta.
kaunis eteerinen kaipuuruno
ottaa lukijan mukaansa sumuiselle rannalle

Sivut