HAUTAKIVI ILMAN KUOLINAIKAA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
826
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 28.3.2024 8:31

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 



Ylätuuli repii auki julkeasti
taivaan paidan rinnuksia.


Aurinko kurkistaa aukosta
ilkikurisesti hymyhampaansa väläyttäen.




Elän valoisan tuokion kerrallaan.
Hakkaan nimeni ensimmäisen kirjaimen
päivän päätteeksi kiveen.


Päivä lähempänä kuolemaa.



 
oletus

Kommentit

Pysäyttävää, toivottavasti on vielä monta päivää ja vuotta jäljellä.
Runostasi huokuu surun lisäksi voimaa ja tahtoa.
Vahva runo, jossa toiveikkuutta. 

Sivut