LOPPUMETREILLÄ

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
972
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 18.2.2026 18:26

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 
Kuljen ajatuksissani.
 
Olen muutaman askeleen päässä talvesta.


Kukkivan kesän muistot,

vihreät, punaiset, keltaiset;

- kaikki tuhlaileva runsaus.

Pian ne saava lumipeitteen.


 
Viivytellen hämärtyy.
 
Makani tarkoituksen 

olen jo unohtanut
 
 
Päivä laskee.
 
Pää painuu
 
punaista taivasta vasten.
 
 
Punaista taivasta vasten
 
puun siluetti.
 
Mahdollisuuksien oksisto,
 
kaikkiin suuntiin haaroittuneet

näyttävät suunnat.

Valinnan vapaus.
 
Lintujen kansoittama pihlaja.
 
 
Pyrähdys.
 
Tyhjät oksat.
 
Lintuparvi
 
               kiertoteitse
 
vaihtaa puuta.
 

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Syksy on luopumisen aikaa, monella tavalla, mutta on niin kaunista <3 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot