Äidin Kyynel

-tuska lävisti sielun, keväisin miten

oikein eläisin,

-kuin verenpisaraiset olivat hangella kyyneleet

-olinhan käynyt läpi niin monta elämää, 

-että miten oli piirtynyt jälki sieluni vahamaiseen olemukseen

-ja kuitenkin oli palannut takasin,

-sinä tulit ja lohdutit otit syliin sanoillasi, 

ja vaikka et virkkanut mitään, tunsin suuren myötätunnon,

ja empatian, sinulla ei ollut tarvetta tuomita, kuunnella vain!

-olit minulle myötätunnon vahva virta, ja kohiseva koski!