Ja sillälailla hassusti
sä käärit mun sydämen,
suloiselle sykkyrälle,
Puhut kauniita, ja
talviaamun tupakan takaa,
vain silmillä
Huone,
jonka nimeä en tiedä,
Maisemat,
joiden oikopolkuja en tunne,
en seiniä tahrittuja,
enkä ikkunoita,
monien hengityksestä huurtuneita
On ihosi,
mun rintalastaa vasten
tässä hetkessä
Eikä eilisen äänet,
helise edes kaikuina
Ja huominen
on kauempana, kuin
aamukahvin päässä
Kliseiseltä kuulostaisi todeta,
tuntevani sydämesi sykkeen
Mutta kun sä olet,
siinä niin lähellä
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
