Välähdyksiä

Ja ykskaks
kaikki onkin selvää:
ei ole ollut olemassa
suunnitelmaa
tai juonta
jolla kaikki kääntyisi parhain päin
tai edes sellaiselle tolalle
että itsensä kanssa
olisi helpompi olla.

Elämä.
Pimeä talo
pimeine huoneineen.

Pelko.
Nyt olen lyönyt otsani seinään
enkä uskalla kääntyä
oikealle tai vasemmalle.

Ei pidä antaa periksi,
on helppo sanoa.
  Mutta eivätkö sankarit
  saduissakin epäröi?

Ei pidä antaa periksi
- ja onko se edes mahdollista?
  Osaatko vaatia
  aikaa pysähtymään?

Ei pidä antaa periksi,
kumisevat kalliot
  ja tuntuu melkein kuin
  seisova ilma vihdoin liikahtaisi.

Ja ykskaks
kaikki onkin selvää.
Nyt olen tässä
ja koska en voi muuttaa
eilisen askeleitani,
ei minun lopulta tarvitse kuin
ilman suunnitelmaa
jatkaa.