elämänkulku

Elämänkulussa

Suru joskus kastelee
Repii rikki haavan umpeutuneen
Salpaa hengityksen

Viha puistelee
Hyydyttää sisimmän
lämpimimmänkin

Koettelee uskoa ihmisiin
Rakkaisiin ja läheisiin
Elämän kantavuuteen

Silti aurinko nousee
Antaa päivän uuden
Toivon rippeen hiirenkorvassa

Uuden soinnun rauhaisan
minulle linnunlaulussa

Olen taas vapaa
uudistuneessa maailmassa
johon sinä et kuulu