tuomittuna

Sinulta tää runoilu onnistuu. Tämäkin upeasti kerrottu ja koottu runo. Pidin todella paljon.

Loistavaa, osu ja uppos.
Synttärionnittelut.

Ne lohikärmekset on tainnu syödä ne rinssit.. Ku ei oo näkyny täälläkäänpäin vaikka kovasti oon oottanu :D. Hauskasti kirjoitettu vaikka asia tässä ei välttämättä niin hauskaa olekaan.

Voih! Alku on niin surua ja tuskaa täynnä ja sitten lopussa tulee sellanen paukku... Vähän, että joku tässä olisi pakko saada lahdata, joten se rinssi sitten! Loistava!

tykkään ihan mahottomasti sinun tavasta kirjottaa. ja varsinki tämä runo sävähytti heti..

mielenkiintoisen lopetuksen olet tähän tekstiin kasannut. alun hapuileva tunnelma muuttuu hemmetin varmaksi kysymykseksi. hyvä.

Kovin on turhautuneen oloinen tuo tunne runossasi, joka mainioiden kielikuvien kautta etenee todella turhautuneeseen finaaliin.

Olisikohan nyt tullut aika kunkkujen itsensä hyppiä ratsujen selkään ja karauttaa parta huurteisena, tukka tuulessa viuhuen pelastamaan rimpsenssat pulasta, pälkähästä päästämästä, kivusta kiireesti kirvoittamaan.
Heillä kun on jo lohikäärmeidenkin kesyttämisestä kokemusta yllin kyllin.

Prinssit taitaa olla loppu tuotannosta, lohikaarmet senkun kasvaa.

joo tunnelmasi on tuttu myös, hienosti onnistuit kertomaan

Juuri näin! Loistava.

Loistava! Toivottavasti rinssi ymmärtää ilmestyä. Kiitos.

uljaat rinssit ovat näin moderninmaailman aikaan erilaisia...
niillä on röngtenkatse, ne osaa lentää ja yleensä niillä on tosi vetävän näkönen trikoo-asu isolla S-kirjaimella varustettuna. :-)

Elämänmakuista pohdintaa.
Pinnistele!
Elämä voi yllättää..

rimprenssalle rinssi ja äkkiä!!!! vaikka runosi alku on vakava niin mä kyllä repesin tuossa lopussa:)))) *naur*

Kiva runo,loppu keventää kummasta runon alkua, tulee sellainen hilpeä olo.

Kedon kukka on liian kaunis poimittavaksi...
Runosi täynnä voimaa,ehkä alkukantaista...nuijalla päähän ja luolaan;))