Sinä et ymmärtänyt,
että suljit suusi
juuri silloin
kuin vähiten piti.
Sanoitta,
satutit.
Et ymmärtänyt,
että satuttamalla
sanoilla
olisit satutattunut
kuitenkin
vähemmän
kuin vaikenemalla.
Ei, se ei ollut nyt
kultaa.
Selite:
Monimutkaista, toisinaan.....
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tulee mieleen jotenkin kaksijakoinen ajatus runostasi. Jos se olisi todellisuuteen pohjautuva, kertoisi se ikävästä tavasta katkaista kahden välinen kommunikointi. Mutta jos se onkin vain toisen osapuolen oma mielipide tilanteesta, jolloin toinen vaikenee pelosta loukata tai satuttaa, vaikka sanoja olisi kuinka paljon sanomatta ja siksi paljon sanomatta jää...j.n.e
Kiitoksia vierailuista rimpsenssa.
toisinaan tosiaan tarvitaan sanoja sanattomuuden tielle. toimiva, arjen makuinen runo.
Voih, kipeältä tuntui lukea runoasi. Joskus hiljaisuus tekee niin paljon kipeämpää kuin sanat.
Sivut