Elokuun hämärät
illat ja yöt
ovat tuoksuiltaan
salaperäisiltä ja ääniltään
sangen aistikkaita.
Jossakin kuuluu
ruohikon rapinaa
aivan kuin joku askeltaisi
joku pikkiriikkinen.
Ehkä siili?
Toisaalla kaikaa
kaupungin liikennemetelikumu
ohittaessasi ja unohtaessasi
ohikulkijan puhelinkeskustelun
josta tuulen tuomat
sanat hiipivät
hädin tuskin vierellesi
korviesi kuultavaksi.
Tuo sana on kenties rakas?
Tai ehkä sulata pakastin?
Salakuuntelijana ihastelen
elokuun hämäriä iltoja ja öitä
aistit valppaina.
Pitäisköhän mun laittaa
hajuvettä yöksi?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit