![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva](https://www.rakkausrunot.fi/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-911-1731763065.jpg?itok=LX8foLyK "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva")
Taivas makaa kerubien rakentamalla joustinpatjalla.
Kampurajalkaiset enkelit toivat tullessaan pirun hyväksymiä mokkapaloja.
He kysyivät, miksi minäkin tulin väärällä ilmalla nyt kylään?
Katsoin portinvahtia ja sen dogmiravittuja bulldoggeja.
Henkien eteisessä vaadittiin kaakaonkeittäjien lupakirja
kahvidiplomit oli kauan sitten juotu ja minulta penättiin
kultaista lenkkiä portinvartijan aneketjun jatkoksi.
Värjöttelen, mutta hikoan.
Minä odotan pilkkihaalareissa vuoroani.
Selitän ihmiskunnan paisuville liikavarpaille
ja vahingossa liian suureksi kasvaneelle mielikuvitusisälle,
joka on kirjannut itsensä pääjehuksi evankeliumeihin,
etten pääse vielä irtautumaan ylöspäin,
koska maailman alustaa paikoillaan pitävä mestarihauki
vetää minua ja sieluni rihmoja alas.
Liun toiveideni ja pelkojeni välillä
kuin sadetta etelänavalle nakkeleva albatrossi.
Jännitän siipivälini äärimmilleen, mutta aistin vain mustaa,
siellä missä tulivuorten neitsyet tanssivat hylkeiden nauru nilkoissaan.
Mietin, miltä tuntuisi olla oikeampi unidruidi -
nummien ehdoton kurko -
alhaan varpaita pureksien ja ylhään hiuksia letittäen.
Kimpoan joustinpatjalta ja herään alaspäin varisevan tuhkan mukana savisiin totuuksiin.
Yhtäkkiä en tiedä, olenko porkkananpala lohikeitossa
vai maailmankaikkeutta kurkkuun junttaava ruoto haukipullassa.
Mummoni haukkaa palan luokille kiertyneestä joustinpatjasta.
Katson häntä hölmistyneenä miksei hän ime sokeripalaa ja ryystä
kahvia lautaselta.?
Lähetän hänet noitien kanssa uuninpankolle
ja varoitan tulemasta takaisin ennen kuin on luettu satu mörökölleistä.
Minä ymmärrän viimein, että aika on mieleni sirkustemppu,
että eilisen tuska on väärin asennettu ilon trapetsi.
Riisun pilkkihaalarini ja vedän jalkaani surulla kovetetut balettitossut,
hion niiden pohjiin hymyjesi väliin pingotetulla teräsvaijerilla onnen kiillon.
Kampurajalkaiset enkelit toivat tullessaan pirun hyväksymiä mokkapaloja.
He kysyivät, miksi minäkin tulin väärällä ilmalla nyt kylään?
Katsoin portinvahtia ja sen dogmiravittuja bulldoggeja.
Henkien eteisessä vaadittiin kaakaonkeittäjien lupakirja
kahvidiplomit oli kauan sitten juotu ja minulta penättiin
kultaista lenkkiä portinvartijan aneketjun jatkoksi.
Värjöttelen, mutta hikoan.
Minä odotan pilkkihaalareissa vuoroani.
Selitän ihmiskunnan paisuville liikavarpaille
ja vahingossa liian suureksi kasvaneelle mielikuvitusisälle,
joka on kirjannut itsensä pääjehuksi evankeliumeihin,
etten pääse vielä irtautumaan ylöspäin,
koska maailman alustaa paikoillaan pitävä mestarihauki
vetää minua ja sieluni rihmoja alas.
Liun toiveideni ja pelkojeni välillä
kuin sadetta etelänavalle nakkeleva albatrossi.
Jännitän siipivälini äärimmilleen, mutta aistin vain mustaa,
siellä missä tulivuorten neitsyet tanssivat hylkeiden nauru nilkoissaan.
Mietin, miltä tuntuisi olla oikeampi unidruidi -
nummien ehdoton kurko -
alhaan varpaita pureksien ja ylhään hiuksia letittäen.
Kimpoan joustinpatjalta ja herään alaspäin varisevan tuhkan mukana savisiin totuuksiin.
Yhtäkkiä en tiedä, olenko porkkananpala lohikeitossa
vai maailmankaikkeutta kurkkuun junttaava ruoto haukipullassa.
Mummoni haukkaa palan luokille kiertyneestä joustinpatjasta.
Katson häntä hölmistyneenä miksei hän ime sokeripalaa ja ryystä
kahvia lautaselta.?
Lähetän hänet noitien kanssa uuninpankolle
ja varoitan tulemasta takaisin ennen kuin on luettu satu mörökölleistä.
Minä ymmärrän viimein, että aika on mieleni sirkustemppu,
että eilisen tuska on väärin asennettu ilon trapetsi.
Riisun pilkkihaalarini ja vedän jalkaani surulla kovetetut balettitossut,
hion niiden pohjiin hymyjesi väliin pingotetulla teräsvaijerilla onnen kiillon.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut