Et sinä piiloon pääse,
huudat kuusikon takaa
askeleidesi saavuttaessa minua
Juoksen, minkä jaloistani pääsen
Hengittäminen on raskaampaa
Aistin sinun raivosi
kukkalan takana
Turha yrittää, löydän sut kuitenkin,
karjut liian lähellä minua
Raskaat saappaasi tömähtelevät maahan
Olen vähällä törmätä metsäkauriiseen,
jonka silmät ovat suurena pelosta
Minä pelkään myös,
kuiskaan iltatuuleen
En jaksa enää paeta,
kun en kuitenkaan pääse karkuun
Käännyn valmiina kohtaamaan sinut
[2010]
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hui ! huh ! ihan läähätän minäkin paetessani sinun kanssasi.
tuore kuvaus tilanteesta,oletkos dekkaristi kirjailija?
no henkinen pako voi olla sekin kysymyksessä.
runosi on hyvä. onnittelut.
muuten,olen kasvanut laukaassa,jykylää lähellä,nuorena hengaillut jykylän keskustassa..
Sivut