Olin kielletty hedelmä,
se suolaisa pähkinä
jonka makua koskaan unohda et
Olin tulta ja tappuraa,
silkkiä, purppuraa,
lanka joka punoi yhteen sydämet
Ja silti hylkäsit mut
Sä elit nukkekoti elämää,
oli isä, äiti ja muut
Koskaan en saanut sua heräämään,
puhui suullasi nukkeperheen suut
Ja aina kun yritin koskettaa
vedit hiljaa kätesi pois
Et tahtonut elämääs vaarantaa,
eihän paremmin olla nyt vois
Olin kielletty hedelmä,
se suolaisa pähkinä
jonka makua koskaan unohda et
Olin tulta ja tappuraa,
silkkiä, purppuraa,
lanka joka punoi yhteen sydämet
Ja silti hylkäsit mut
Kuin Aatami ja Eeva aikanaan
sä myös kerran lankesit
Mua varoen uskaltauduit halaamaan
ja siihen sä vajosit
Ei auennut koti nukkejen,
sä kuoreesi katosit
Hiljaa yössä itkien
mut syntiseksi kirosit
Olin kielletty hedelmä,
se suolaisa pähkinä
jonka makua koskaan unohda et
Olin tulta ja tappuraa,
silkkiä, purppuraa,
lanka joka punoi yhteen sydämet
Ja silti hylkäsit mut
Aamulla hiljaa pakenit
kanssa heleän tuulen
Varoittamatta hylkäsit,
aamukasteen vain soivan kuulen
Olin kielletty hedelmä,
se suolaisa pähkinä
jonka makua koskaan unohda et
Olin tulta ja tappuraa,
silkkiä, purppuraa,
lanka joka punoi yhteen sydämet
Ja silti hylkäsit mut
[2007]
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi