Päivät lipuvat ohitseni jättämättä muistiini jälkeä. Kaiken pimeyden keskellä loistaa sarja välkkyviä valoja, värivalojen keitaita. Silloin elin täysillä. Aika venyi, kaikki liikkeet hidastuivat ja silti tunsin sieluni laukkaavan, sydämeni hakkaavan lujempaa kuin koskaan muulloin. Lavalla valojen paisteessa olin voittamaton. Joku, joka en muulloin voisi olla.
Muistan yhä pimeyden. Kuiskaukset salissa. Äänimerkin Mikaelilta, kirkas valo räjähtää kasvoilleni. Avaan silmäni silti näkemättä mitään. Tunnen vain rumpujen ja basson rytmin ja kitara tempaa minut mukaansa. Sanat virtaavat ulos minusta ja sieluni purkautuu lankakerän lailla. Olen kaikkialla, en kuitenkaan missään. Olen täynnä energiaa, valoa, olen kuolematon.
Selite:
Intro vanhasta stoorin alusta, jonka muistiinpanot ovat hukkuneet jonnekin, eikä tarinan juoni ole enää muistissa. Intro käy mielestäni sellaisenaan runonakin
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
