Rakkauden kyyneleet

Minä rakastan itselleni miljoona kyyneltä,
Kajaalilla viimeistelen itkuni,
Joka pohjoisen sydämeen niin katkerana kaikuu.

Maistan taas väkevän unohduksen,
Voiman ja vallan.
Tunnen oksat ympärillä,
Kädet,
Ja lehdet, jotka kutittelevat suutani,
Huulet, vieraan makuiset.
Humalaiset.

Värisen häpeästä
Ja unohdan puolustukseni.

Kiipeän sammaleiselle kalliolle,
Tuulen toiselle puolelle,
Kanervan ja sateen tuoksuun.
Katselen alhaalla viettelevää maisemaa,
Sen julmaa synkkyyttä,
Kantojen ja riutuneiden koivujen syliä

Ja tiputtaudun,
Laskeudun hikisten lakanoiden suudelmaan
Ja rakastan uusien kyyneleiden edestä.