Jälleen päivän kauempana sinua, tänään jouduin kantamaan suurta surua.
Ehkä jokin aamu pystyn hymyä luomaan, ehkä elämääni vielä iloa suodaan.
Mieleni läpi miettinyt olen, enkö vain tyydy vai ilman onneako kuolen.
Itsestäni en enää vastauksia löydä, muutenkin mutta joko henkisestikin köyhä.
Taivaan isäkö minua opastaa, väärään suuntaan ja teoistani kurittaa.
Anteeksi vääriä valintojani, en voinut tietää että kaiken kadottaisin iäksi.
Kipu painaa ja itseäni alan menettää, tahdon elää mutta ilman tätä pimeää.
Jos otteeni luistaa ja katoan, tahdon teidän tietävän miten kaipaan ja rakastan.
Selite:
Joskus kaikki kivut ja pelot on laitettava sanoiksi, nähdäkseen miten kykenee niistä parantumaan...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kivut ja pelot on tässä niin konkreettisina, että lukijaakin koskee. Jokainen meistä muuten tekee vääriä valintoja, kukaan ei ole täydellinen joten sen puolesta voit olla ihan rauhassa.
Toivon kipusi hellittävän, rakkaus kuitenkin on säkeissäsi esillä ja läsnä.