anteeksi etten ymmärtänyt ajoissa
vaikka olisi varmaan pitänyt ihan vaan yhteisen verenkin vuoksi
nyt hautakivessä on liian vähän vuosia numeroiden välissä
eikä mun kaipaus taida kuulua rajan taakse
ikävä kasvaa mitä lähemmäksi tärkeät päivät tulee
ei onnittelupuhelua syyskuun kahdeskymmenes
ei ketään saattamassa alttarille sitten joskus
eikä tulevilla lapsilla maksimissaan kuin yksi isoisä
mulla on on sun vanha passi
se mikä löytyi sun takin taskusta ja luovutettiin meille sairaalassa
ja silloin tällöin korvissa kaikuu etäisesti sun tuttu nauru ja äänensävy millä kutsuit mua nirpuksi
niin, joskus muistot riittää joskus ei
kun olisi edes voinut sanoa
kiitos
ja nähdään
Selite:
edesmenneen isäni muistolle, 13.10 tuosta surullisesta päivästä tulee kuluneeksi vuosi ja tuntuu ettei tunteet päästä vieläkään helpolla
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis ja herkkä runo ikävästä.