karttapallon reunalla

Runoilija imaginary

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 3.5.2008
Viimeksi paikalla: 2.10.2015 18:42

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
23.11.1992

 

pojan silmissä hiljainen avuttomuus
käsissä sitä kultahiekkaa aavikoilta
ja sanat liian painavia sanottavaksi

    tai edes kuiskattavaksi

karttapallon reunalla isä pitää kädestä
kertoo galakseista ja tähdenlennoista
silittää hiuksia iltasadun jälkeen ja
rakastaa enemmän kuin kukaan

    enemmän kuin koskaan
    enemmän kuin mitään

silloinkin kun pojan lasisissa silmissä
pelkkää tyhjyyttä avaruuden laidalta
mustiin aukkoihin kadonneita sanoja
kaipausta keskeneräisin lausein

    eikä niitä koskaan lausuta
    vaikka rankkasateissa

isä hukkuu katkeriin kyyneliinsä
betonihelvetissä jossain kaukana
kun karttapallon valo sammuu

    ja pohjattomaan mereen
    on niin helppo hukkua

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Näen tässä maailmanmatkaajan sammuvia unelmia, myös kehotuksen tarttua unelmiin ennenkuin on liian myöhäistä (sillä unelmien tieltä on helppo eksyä). Oli miten oli, todella upea runo, nautin kovasti!

 

Käyttäjän kaikki runot