Kaikuja ajasta

Melkein huokaisin jo helpotuksesta,
vaikka maailma on jättiläisillä,
suvaitsevaisuus oli aikeissa selvitä.

En kesytä useinkaan leijonia,
ei äänestäni tule kaikua,
mutta tunnen silti tunteita.

Jos tunteitani loukataan,
tunnen kyllä kipua
ja vereni on yhä punaista.

Kuulenko kaikuja ajasta,
halusinko liian paljon,
vai liian aikaisin,

sillä en halua maailman paloa,
vain palaa yhteisestä maailmasta,
vain oikeutta olla olemassa.

En halua vain yhtä maailmaa,
en haluan montaa maailmaa,
vain tämän maailman yhdessä.