nimetön

elämä on mustempaa ku mustin multa,
kaikki tummaa mikää ei kiillä ei ees kulta.
kävit luonani ku varkain,
potkin itkin kynsin ja hampain.
pelkotilat tuo esiin ne raivarit,
loukussa niinku chilen mainarit.
taivaasta helvettiin ja sieltä takasin,
en tiedä mitä pois päästäkseni antasin.
annoit mulle ainoastaan vaihtoehtoja,
kävelin pitkin roudan peittämiä peltoja.
ylläni taivas muuttui valkoisesta purppuraks,
kaikki tapahtui vaan yks ja kaks.
olin jossakin taivaan ja helvetin välillä,
väritin taivaan punaisella vesivärillä.
taivaalta satoi hiutaleita pikimustia,
hiutaleet kasvoillani sai omantunnon tuskia.
enkelit taivaassa ei huolinut mua mukaansa,
tuonelan joutsenet veivät mut mukanansa.
ei loppua näy en jaksa enää tarpoa,
huudan tyhjyyteen antakaa jo armoa.
ei metsä vastaa ku sinne huudan,
Niin väsyny en jaksa koputtaa ees puuta.
fakiirin matto ohrantappuran piikeillä,
sulkee silmät, aika kulkee ku siivellä.