Tuska täyttää mielen,
olen väsyneenä maailmaan
kuin syksy kesään.
Juuri ennen kuolemaansa
lehdet ovat kauneimmillaan,
kunnes kuura peittää
ne armollaan.
Mitä haluat sanoa elämä?
Kenet herättää?
Masentuneen mieli on kaunis,
ahdistava kirkkaudessaan.
Sinä pakenet, minä
en enää kykene,
olen ajatusteni vanki.
Haluatko vapauttaa minut elämä?
Rakastamaan?
Oletko puhunut sydämesi äänin
minulle enää aikoihin.
Läheisyyden voima on haurasta,
kaipaa vahvistamista lokakuussa.
Minun sydämeni rakastaa
tätä vaihtuvaa valoa,
ei kestä rakkautensa voimaa.
Olenko syksyn viimeinen lehti?
Kesän ainoa toivo?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Haikeudellinen runo
Tuskainen ja ahdistunut. Hieno.
Sivut