riijjuutarina

Häpeillen haastan nuoruesta tän riijjuutarinan melko kumman:

Alkajaisiksi Mennenillä ja rippipuvulla muokkasin ihestäni muka halutumman.
Porstuunpeili mehästämään lähtiessä haastoi tuloksen olevan vaan sliipatumman.

Baarissa rohkasuksi otin muutaman näkäräisen, arvatenkin tavallista tujumman.
Tiskillä roikkuva nainen muistoistani kaivoi esiin pullan ja kardemumman.
Mie taas hänelle palautin mieleen nuoruuden ja kotitilan humman,
kuulemma niistä kahesta vikapäisestä kaakista vielä sen hullumman.
Ei siis Karjalanpojasta saanu ees vävykokelasta Etelä-Aasian Jumman.

Sitten katse tapas naisen vaaleen ja muka äskestäkin namumman.
Heti kii uin ja yritin tehä vaikutuksen hienon sekä koulutetumman.
Kerroin lempitaiteilijakseni ainoan siinä hädässä muistamani: Qumman.
Hän kannoillaan käännähti ja huikkasi miun tarviivan muijjan rajumman.

Sithä mie päätin ottaa käyttöön jäljellä olevista keinoista sen luihumman.
Rahapussistani tein mainoslehtis nipulla melkosesti paksumman.
Mersuni, jota ei ees oo, kehuin olevan tuunattu a'la Lumman,
mut sain vastaanoton naisten keskuudessa yllättäen entistä pliisumman.

Sillo vihoin viimein järkiinnyin ja tein illan päätöksistä kaikkein fiksuimman.
Pyysin baarimikolta laskun ja melkein pyörryin nähessäni loppusumman.

Illan aikana mie olin tehny rahapussistani vain entistä ruikumman
sekä koko kylän naisten silmissä ihestäni, jos mahollista, entistä hullumman.

Koska ruokaakin ois saatava ja lompsassa näin vain pohjan tumman,
divariin menin laittaa rahoiksi Pink Floydin Wall'in ja Ummagumman.
Siellä myyjänainen hyökkäsi kimppuuni kuin toisen maailmasodan grumman.
Hää halusi kuulemma miut mieheksee tehäksee elämästään hassumman.