Runoni ovat suurimmaksi osaksi miun silmien kautta katsottuna elämänkulkua. Tosin pientä sävytystä tuppaan usein käyttämään halutun lopputuloksen saamiseksi...
Runoilija kirjoittaa tyylillään
ja lukijat kulkevat mukana,
jos kulkevat,
omalla kyydillään.
Runot on "aina" olleet tapa purkaa tunteitani ja kirjoittaminen toimittaa "kallonkutistajan" virkaa miulle...
Varoitus! Kirjoittaja on syyntakeeton syntymäonnellinen... Sekin on kyllä paljastettu joissakin teksteissäni, mutta nyt voin olla puhtain mielin, kun sen tässä esittelyssäni kerroin.
Osiossa tarinat (päivitys vielä vaiheessa) on pojalleni kirjoitettuja saturunoja. Niitä suosittelen kaikille lapsenmielisille ja varsinkin sen puolen itsestään hukanneille... Tervetuloa vaan satujen ja tarinoiden luvattuun maahan, jossa totuus ja satu sekoittuvat toisiinsa kietoutuneina kuin rakastavaiset...
Osiossa aforismit (päivitys vielä vaiheessa) on syntymäonnellisen syntyjään onnellisia mieteitä ja kirjoitelmia, joita en halunnut/osannut muualle karsinoija....
Kuin padottujen kyynelten tulva, tai tsunami olisi pyrkimässä esiin. Kenties se on se jokin tunne suuresta surusta, usein vuosien mittaan patoutuneesta, joka etsii purkautumiskanavaa. Mieleeni nousee tästä tilanne, jossa tekisi mieli itkeä tuhat vuotta. Itkeä nykyiset kyyneleet ja entiset itkemättömät, tilkka tulevaisuuden tuskaakin joukkoon. Kevätyö runossa tuo mieleen minulle uudenlaisen viattomuuden tunnon, joka herättää muistot, ja tarpeen surunilmaisuun.
Kommentit
Sivut