ääripäät

Jotenkin käsittämätöntä tämä maailma, josta kirjoitat ja jossa elät. Etkö ymmärrä, että olet menettänyt otteesi elämästä ja elät kuin joku pelle? Vaimosi ei halua sinua ja on useaan otteeseen pyytänyt, että lähtisit pois - on jopa käskenyt sinua lähtemään. Mutta ei, sinä olet kuin tekisit maailmalle palveluksen ja olet ja jäät ja elät vaimosi varoilla. Rustaat muutaman runon, mutta et hanki itsellesi työtä, jätät kaiken kesken. Millainen mies ajaa vaimonsakin konkurssiin, haluaa lapsensa äidille saman kohtalon kuin itselleen ja vielä pahemman? Kuka lapsen sitten elättää, kuka pitää hänestä huolta? Kuka maksaa ne viulutunnit, joille hän on aina halunnut? Entä kuka pitää vaimoasi hyvänä, antaa hänelle sen elämän mikä hänelle kuuluu? Vaimosta ei tarvitse välittää, mutta lapsi on sinun vastuullasi. Miltä hänestä tuntuu, kun tajuaa aikuisena, mitä isä teki, mihin hän äidin ajoi. Surullista.

Osuva otsikko...monessakin mielessä.
Teksti valmiiksi ajateltu. ok.

Mä niin hukkuisin.. Pidin tästä(kin) sanailustasi.

Tarttee olla semmonen tasapaksu pötkylä.

Keskitie pitäisi löytää... hyvä runo

Hieno.