vain kirjoittaja puuttuu

Yksinäisyys jyrää välillä, ja kipeä iho on ihan saatanan arka asia, päälle kropalle kaikelle. Hienosti kipeästä. Hatunnosto.

Olen aina inhonnut näitä varsinkin miehiin kohdistuvia "kouluta sitä"-kehotuksia. Hyi... Mie haluun "valmiin ihmisen".

Ei todellakaan ole liikaa pyydetty. Kyllä meille jokaiselle varmasti oikea löytyy.

perinpohjin mietitty mitä kaipaa ja haluaa, hyvä runo

Tästä tulee lukiessa kovin surullinen, mutta pohdiskeleva olo. Ihon kosketuksesta, enemmänkin sen kaipuusta.

Ehkä joku tahtookin olla
kovakantinen,kultakirjottu,
siannahkakansiin
käsin sidottu,
hyllyssä katseltu,
lukemattomin sivuin.

Kääntämättömin kansin.

Minä tahdon
rakkaalleni olla
lempikirja
pehmeäkantinen,
koirankorville luettu,
se,joka haetaan käteen
kun uni ei tule,
tai ukkossade pitää sisällä.
Jonka tahtoo lukea
uudestaan ja uudestaan.

Rakkaus mokoma on melkoisen vaikeaselkoinen käsite.

Ei ollenkaan liikaa pyydetty.Toivoaan ei saa heittää.
Ehkä sen kaipaamansa rakkauden löytää
kun vähiten osaa edes odottaa, sillä harvoin se
vartavasten etsimällä löytyy.

Arvelen ettei tutuoijasta ole apua tähän kirjoittajan puutteeseen. Toisaalta, maailmassa on paljon kirjoittajia, joilta puuttuu iho, joka on kuin valkoinen paperi. Mutta missä kohtauspaikka?

Ollaan kaipaukseen suoraan tuijotettu ei siitä voi olla tuloksena  kuin purkaus. Toi runossa esiin monien nykysyys käyttäytymistä. Ihminen ei ole silkkaa vahaa, hän on orpo piru, jos voi noin voimakasta ilmausta käyttää - häkkieläin.

yksin ei ole ihmisen hyvä olla. Sen tunteen tuntee lähes kaikki ihmiset. Lohduttaa?  Kaipaus on kova sana myös pehmeä. Niiden takaa löytyy tunteva ihminen, juuri sellainen on Sinun runoilija toverisi