röllikkä

Sit päätti ottaa ihteesä tiukast niskast kii ja ryhistäytyy.
Olisha jo korkee aika aikaisen lail ruveta käyttäytyy.
Hää päivän ansiotöide kimppuu ahkerana rupes.
Tiedostaen tosiasian ettei ruoka tuu puukko tupes.

Itehä sitä kyl pärjäis ruuan suhteen hyvin vähälläkin,
mut apetta pitää olla joka päivä karvasil ystävilläkin.
Kittaneiti, Huiskahäntä ja Kolli kylänkunkku parasta vaati.
Se poppoo on kulmakunnan vaativin "kurmeeraati".

Kun päivän hommat alkoi olla viho viimein tapissa,
oli pikku viisarikin kiertänny kierroksensa hopeanauriissa.
Huiskahäntä jo hyöri ja tökki huomiota pyydellessä.
Postintarkistuslenkki mettää sil oli tietenkin mielessä.

Metäs Röllikkä mietteissää Huiskahäntää seuraili.
Se tapasa mukaa sinne tänne innoissaa kurvaili.
Kunnes lammenrannas puskaa pysähtyi tuijottamaan.
Sielt tyttö pujahti seppeleen sille kaulaan pujottamaan.

Sit tuo kaunis tyttö Röllikälle sanoi vienosti hymyillen:
”Miks sie kattelet miuta tuollei oudost pälyillen?”
”Olen Keiju Kurjenjalka”, jatkoi tuo tyttö nätti.
Enne ku mitää edes vastaamaa Röllikkä ennätti.

Röllikän sydän villisti Keijulle heti läpätti.
Tuo tyttöhä nii mukavasti hänelle pälätti.
Röllikän käsi ajatustakin nopeammin toimi.
Se metän kauneimman kukan maasta poimi.