melkein kaikki tiptop

Loikka tuplakumijalalle

toi kulttuuriapajalle.

Koukkaus uutuuksille

ja vesiperästä uutisille.



Salissa hartaan hiljaista,

juu ei tee mieli kiljaista.

Käsi ei nyt tapaa tyhjää,

eikä ikkunapöydässä kukaan nyhjää.



Tehdessäni linnoittautumista

avaan suojaukseni tavoittaakseni

toimittajien luoman totuuden

ja mieleni yhteistyön tuloksesta

lähellä totuutta olevan paketin.



Huomaan hienon Rouvan

ensimmäisenä tuntemuksesta,

joka valui törröttävistä hiuksistani

kasvojeni kautta

punaiselle kaulaliinalle ja kolitsille

jatkaen matkaa farkkujen kautta

mustille kävelykengilleni.

Ilmestykseni ulkoinen olemus

ei tuota ilmeisesti toivottua tulosta

ja katse porautuu syvälle silmiini

kaivaakseen sieltä ulos tarvitsemansa.



Nyökkään ystävällisesti hymyillen

vastaten avoimuudella

tälle ikääntyneelle Ladylle,

     – Kelan viimeisessä lehdessä

      ikääntyneitä tituleerattiin

      tahattomasti kääntyneiksi

      ja silloin hymähdin sille,

      mutta nyt tässä ympäristössä

      syntyi uusi merkitys sille lapsuudelle:

      Kovakantisen kirjan 

      arvokkuus ja tyylikkyys pysyvät,

      vaikka aika sivuja kääntelee. –

jonka suora ryhti kantoi ylväästi

kaunispiirteisiä kasvoja,

joita koristivat pöytähopean sävyiset

pitkät kiharat hiukset ja silmälasit.

Meikki toimi tehosteena eikä peittona.

Vaaleanpunaisen mitä ilmeisimmin,

jonkun arvostetun merkin

toppatakin avoimesta vetoketjusta

näkyi toukaksi jääneiden mulperien kohtalo.

Kädessään hänellä oli,

lakatusta nelivärikansista pääteltynä,

joku tyyris muotilehti.



Vähäinen, mutta vilpitön eleeni

saavutti ilmeisesti hyväksynnän

hymyn tapaillessa hänen silmiään.

Huulille se ei kuitenkaan kerinnyt 

saada laskeutumislupaa,

kun ulkoisesti aikuismainen

ja sisäisesti teinimäinen

henkilö suoritti laskeutumisensa

lupia kyselemättä keskuuteemme

parkkeeraten tietokoneelle.

Aikansa reppua plärättyään

tyrkkäsi töpselin koneeseen

kuulokkeet korville ja 

löydettyään juu tuupin

käänsi hanat auki

ja antoi musiikin valua

Rouvan pyhättöön

tai niin sen tulkitsin

hänen tyrmistyneestä ilmeestä.

Neljä muuta lehtisalilaista

ei noteerannut tätä pörssissänsä

millään tavoin ja minäkin

vain hänen reaktioiden kautta.



Syvennyin sukellukseeni

tietojen syöveriin,

kunnes tuntemus kutsui

minua avunhuudoillaan 

takaisin pinnalle.



Nostin katseeni  

ja törmäsin tuon Rouvan 

katseeseen, joka selvästi

oli tottunut saamaan haluamansa.

Huomioni saavutettuaan 

hän ohjasi sitä haluamaansa suuntaan.

Siellä tuo henkilö

– melkoinen ilmestys muuten

eikä arvostelevassa mielessä –

jammaili rytmikkään musiikin tahdissa

välillä äännähdellen epämääräisesti.



Rouvan kiristyneistä kasvoista

ja silmiä tapailleen hymyn

muuttumisesta irvistykseksi

päättelin hänen mittansa 

tulleen täyteen anteliaasta tarjoilusta.

Eikä sitä päättelyä vääräksi

osoittaneet nollan puhaltaneet eleet,

joilla hän teki selväksi tarvitsevansa

apua ”ilmestyksen” ruotuun palauttamiseksi.

Lopetan uutisretken syventyen tilanteeseen.

Näen kärsimyksen ja tyrmistyksen,

mutten oikein sulata sitä.



Tutkailen muitakin lukijoita.

Löytyisikö Rouvalle tukijoita?

Muista ei ole tapahtunut tavatonta

ja ”ilmestyksen” käytöskin on ilmeisen tahatonta.



Tilanne ei tarjoa montaa mahdollisuutta.

En halua tuomita erilaisuutta ja onnellisuutta,

joten hymyillen rytmiin hyväksyvästi tartun

ja suvaitsevaisuutta häneltäkin vartun.