leijonat

Liekkö se ollu vain huuli,
jota kuletti leuto kevättuuli.
Näin se meille kuitenkin virkko:
”Talos, joka on isompi ku kirkko,
leijonat oli nähty jäällä
sinivalkeat tamineet päällä.”

Siel puheita piti Tami, aurinkokuningas,
päällään jotain outoo, kai verhokangas.
Kuorona säesti loistava duo: Nupe ja Ara.
Tekijämiehii, eikä vain pahan päivän vara.
Kun Tami kultaisia prinsiippejä luetteli,
tää kaksikko niitä fläppitaululle asetteli.

Mies aitios -viikset, parta ja lyhyt tukka-
oli leijonien johtaja nimeltään Jukka
ja kavereina leijonalegendat Kurri ja Juti.
Kalelt muute fiksu veto, eikä mikää huti.
Jukka oli heidän kanssaan tavoitteet laatinut
ja jokaiselta niihin sitoutumista vaatinut.

Jukka puheen aloitti
ja tilannetta valoitti:
”Tais meidät jääkiekkojumalat hyljätä,
mut hei pojat! Ei boxis nyhjätä!”
Luistinta kulkee, luistinta kulkee,
kyl Antti kiekot sulkee.

Raitapaita kiekon tiputti.
Katsomo villisti liputti.
Konna pyöri ja murahti.
Kiekko verkkoon sujahti.
Luistinta kulkee, luistinta kulkee;
kyl Antti kiekot sulkee.

Vihulaiset maalilta Mela paalas
ja Peso kauniisti maalas,
paikasta jonka Taikuri Takatukka loi
ja kansa villisti karkeloi.
Luistinta kulkee, luistinta kulkee,
kyl Antti kiekot sulkee.

Tarkkana katsomos oli muutama scoutti.
Jukan oli aika ottaa time outti.
Kuuluu kysymys:” Löytyskö tähä joku veivaus?
Sellainen pieni ’kaverin’ kisoista heivaus.”
Luistinta kulkee, luistinta kulkee,
kyl Antti kiekot sulkee.

Mikke, ei niin iso varreltaan,
nousi päättäväisenä parreltaan.
”Eiköhän tähä pie saada joku roti.
Pitäähä pojal olla turvallinen koti.”
Luistinta kulkee, luistinta kulkee,
Kyl Antti kiekot sulkee.

Siit jatkoi mies cee rinnas:
”Nyt ei saa puristaa kinnas.
Maalil saadaan luistimet naulaan
ja kullat roikkumaan kaulaan!”
Luistinta kulkee, luistinta kulkee,
Kyl Antti kiekot sulkee.