Syksyn viimeiset pisarat pyyhkivät kasvojasi,
kylmyys ja tuska kuvastuu kasvoiltasi. Silmäsi
niin tummat, tummuneet maailman pahuudesta,
täyttäen katseesi vihalla.
Sydämesi kouristelee mustuuden otteessa,
sanasi kuin tikareita, viiltäen vastaantulijoiden ihoa.
Tuhannet käärmeet kiemurtelevat kieleltäsi,
satuttaen läheisiä.
Kylmyys lietsoo vihaasi, sade piiskaa vartaloasi,
yhä syvemmälle, syvemmälle pimeyteen. Kosketuksesi,
niin kylmä, vasten ihoa.
Selite:
Joskus tulee kirjotettua vähän tummempaa tekstiä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tunnetta täynnä tämä runo, vihan voi ihan tuntea se valuu ihan pitkin koneen näyttöä.
Tunnetta täynnä tämä runo, vihan voi ihan tuntea se valuu ihan pitkin koneen näyttöä.